Hannu Takkula
Euroopan parlamentin jäsen | Member of the European Parliament


In English

Millaiseksi terrorismin uhka meidät tekee?


Julkaistu: maanantaina 18. syyskuuta 2017


Kirjoitus julkaistu Suomenmaassa 18.9.2017


Ter­ro­ris­mia on ol­lut ai­em­min­kin, mut­ta nyt se il­me­nee uu­sil­la ta­voil­la. Baa­der-Mein­hof, IRA ja bas­ki­se­pa­ra­tis­tit te­ki­vät is­ku­jaan kan­sal­lis­ten ta­voit­tei­den saa­vut­ta­mi­sek­si.

Nyt ter­ro­ri­te­ko­ja ta­pah­tuu mis­sä ta­han­sa. Nii­tä to­teut­ta­vat tur­hau­tu­neet ra­di­kaa­lit luo­dak­seen pel­koa ja se­kaan­nus­ta. Koh­teet ovat sat­tu­man­va­rai­sia.

Sa­mal­la kun toi­mim­me yh­des­sä ja päät­tä­väi­ses­ti ter­ro­ris­mia vas­taan, on myös poh­dit­ta­va: mil­lai­sia ih­mi­siä ter­ro­riuh­ka meis­tä te­kee?

Kos­ka ter­ro­ris­mi on vai­ke­as­ti hah­mot­tu­va il­miö, vaa­tii sen tor­ju­mi­nen tark­kaa har­kin­taa ja kat­ta­vaa tie­toa. Pe­lon ja en­nak­ko­luu­lo­jen vuok­si sän­täi­ly vain pa­hen­taa ti­lan­net­ta.

Suo­men vi­ra­no­mai­set ovat huip­pu­am­mat­ti­lai­sia. Heil­lä on ol­ta­va riit­tä­vät voi­ma­va­rat ja toi­mi­val­tuu­det. On syy­tä luot­taa vi­ra­no­mai­siin ja po­lii­siin. Täl­lai­sen asen­neil­ma­pii­rin poh­jal­ta syn­tyy hy­vää yh­teis­työ­tä kan­sa­lais­ten ja vi­ra­no­mais­ta vä­lil­lä.

Tur­val­li­suus­vi­ra­no­mai­sia koh­taan osoi­tet­tu luot­ta­mus ja tuki ovat poh­ja­na tu­lok­sel­li­sel­le ter­ro­ris­min tor­jun­nal­le.

Kos­ka ter­ro­ris­mi on kan­sain­vä­lis­tä, sen tor­ju­mi­sek­si tar­vi­taan tii­vis­tä kan­sain­vä­lis­tä yh­teis­työ­tä ja yh­teis­tä stra­te­gi­aa.

Vuo­den 2001 ter­ro­ri-is­ku­jen jäl­keen pre­si­dent­ti Bush ju­lis­ti so­dan ter­ro­ris­mia vas­taan. Sen seu­rauk­se­na Yh­dys­val­lat juut­tui so­taan Af­ga­nis­ta­nis­sa ja Ira­kis­sa.

So­dal­la ter­ro­ris­mia ei ku­kis­te­ta. Ran­gais­tuk­sia tiu­ken­ta­mal­la ei pääs­tä ter­ro­ris­min taus­tal­la ole­viin pe­rus­syi­hin. An­ka­rien ran­gais­tus­ten pel­ko ei pi­dät­te­le epä­toi­vois­ta ih­mis­tä. Mik­si it­se­mur­ha­pom­mit­ta­ja ka­vah­tai­si edes kuo­le­man­ran­gais­tus­ta?

EU:n pii­ris­sä tar­vit­sem­me jär­ke­vää pa­ko­lais­po­li­tiik­kaa. Pa­ko­lais­s­ta­tuk­sen saa­neet tar­vit­se­vat riit­tä­vät re­surs­sit ko­tout­ta­mi­seen. Tämä kävi il­mi Brys­se­lin is­ku­jen yh­tey­des­sä: ter­ro­ris­tit oli­vat toi­sen pol­ven maa­han­muut­ta­jia, joi­den koh­dal­la ko­tout­ta­mis­toi­met ei­vät ol­leet riit­tä­viä.

On­nek­si toi­sen­lai­si­a­kin esi­merk­ke­jä löy­tyy. Eu­roo­pas­sa mo­nel­le tu­li­jal­le on avau­tu­nut uu­si elä­mä ja luon­te­va paik­ka yh­teis­kun­nas­sam­me. Eh­kä siis myös peh­me­ät kei­not, ku­ten osal­li­suus, yh­tei­söl­li­syys ja hy­väk­syn­tä, ovat te­hok­kai­ta.

Ter­ro­ris­min edes­sä ei pidä an­tau­tua ei­kä se saa teh­dä meis­tä ty­ly­jä ja kyy­ni­siä.



Tilaa uutiskirjeeni tästä