Hannu Takkula
Euroopan parlamentin jäsen | Member of the European Parliament


In English

Realismia EU-erohaaveisiin!


Julkaistu: perjantaina 23. kesäkuuta 2017


Suomenmaa


Perus­suo­ma­laisten puolu­e­ko­kouksen alla yritettiin herätellä henkiin ajatusta Suomen irrot­ta­mi­sesta EU:sta.

Taustalla on olettamus, että Suomen tilanne EU:n ulkopuolella olisi ratkaisevasti parempi kuin nyt sen osana.

EU-jäsenyys nähdään lähinnä kansallista itsenäisyyttä kaventavana tekijänä ja talou­del­li­sena taakkana, josta olisi hank­kiu­dut­tava eroon.

Brexit-kansa­nää­nes­tyk­sestä seurannut sekava poliittinen tilanne tarjoaa mahdol­li­suuden arvioida vastaavan prosessin vaikutuksia Suomen kohdalla.

Pääministeri Theresa May on ajanut kovaa Brexitiä, jossa Britannia voisi määritellä EU-eron ehdot.

Uudet parla­ment­ti­vaalit veivät kuitenkin siltä pohjan.

Irrot­tau­tu­minen sisä­mark­ki­noilta kerta­ry­säyk­sellä tulee kalliiksi briteille.

Kansalaiset haluaisivat EU:n etuuksien säilyvän ilmaiseksi.

Vaikka Britannia on merkittävä jäsenvaltio EU:n sisä­mark­ki­noilla, ei se voi saada ilmaiseksi jäsenmaille kuuluvia etuja, joista EU:n ulkopuoliset maat maksavat vielä korkeampaa hintaa.

Britannian esimerkin pohjalta on välttämätöntä ymmärtää miten vaikea prosessi EU:sta eroaminen olisi Suomen kohdalla.

Näyttää siltä, ettei Brexitistä koidu mitään taloudellisia etuja, päinvastoin.

Suomelle taloudelliset vaikutukset saattaisivat olla vielä kielteisempiä, johtuen sisä­mark­ki­noiden pienuudesta ja viennin tärkeydestä taloudellemme.

Populistit tuntuvat näkevän EU:sta eroamisen asiana, joka ratkaisisi paljon ongelmia ja toisi vain myönteisiä vaikutuksia.

Tätä väitettä ei yleensä perustella. Emme voi väittää, että ongelmat olisivat pieniä EU:n ulkopuolella.

Kokonaantoinen asia on puhua euroalueen ulkopuolella olemisesta. Siitä löytyy sekä hyötyjä että haittoja.

Mitä saisimme EU:n ulkopuolella, sisä­mark­ki­noiden tilalle?

Kuinka järjes­täi­simme kaup­pa­suh­teemme ja turvaisimme kilpai­lu­ky­kymme globaalissa taloudessa?

Britannian poliittinen kaaos osoittaa, että EU-eron kaltaisen, suuren kysymyksen ratkaiseminen kansa­nää­nes­tyk­sellä on ongelmallista.

Jos silti kansa­nää­nestys katsotaan perustelluksi tavaksi tehdä suuria päätöksiä, mielestäni sen läpimenoon pitäisi vaatia määrä­e­nem­mistö annetuista äänistä, kuten mm. perustuslain muuttaminen edellyttää.

Silloin päätöksen takana olisi oikeasti kansalaisten enemmistö, ja sen synnyttämä poliittinen mandaatti olisi päätök­sen­te­ki­jöille selvä.



Tilaa uutiskirjeeni tästä