Hannu Takkula
Euroopan parlamentin jäsen | Member of the European Parliament


In English

Reformaation merkitys 100-vuotiaalle Suomelle


Julkaistu: perjantaina 27. lokakuuta 2017


Kirjoitus julkaistu Suomenmaassa 27.10.2017


Kir­kol­li­set pii­rit ovat laa­jas­ti juh­li­neet re­for­maa­ti­on juh­la­vuot­ta. 500 vuot­ta sit­ten ta­pah­tu­nut kir­kol­li­nen mul­lis­tus vai­kut­taa yhä eu­roop­pa­lais­ten elä­mään. Suo­men 100-vuo­tis­juh­la­vuon­na on syy­tä miet­tiä re­for­maa­ti­on mer­ki­tys­tä it­se­näi­syy­del­lem­me.

Mi­ka­el Ag­ri­co­la kään­si mer­kit­tä­vän osan Raa­mat­tua ja jul­kai­si ABC-kir­jan. Näil­lä oli rat­kai­se­va mer­ki­tys suo­men kie­len ja suo­ma­lai­suu­den muo­tou­tu­mi­ses­sa. Il­man omaa kiel­tä em­me oli­si se kan­sa­kun­ta, joka olem­me. Suo­ma­lai­se­na kan­sa­kun­ta­na saa­vu­tim­me it­se­näi­syy­tem­me, ja tä­män iden­ti­tee­tin poh­jal­ta ra­ken­nam­me yhä isän­maa­tam­me.

Re­for­maa­ti­ol­la ja Suo­men it­se­näi­syy­del­lä on sel­vä yh­teys. Po­liit­ti­sen it­se­näi­syy­tem­me pe­rus­ta­na oli vah­van kan­sal­li­sen iden­ti­tee­tin löy­ty­mi­nen.

Re­for­maa­tio toi val­ta­van muu­tok­sen yh­teis­kun­taan. Kes­ki­ai­ka­na kirk­ko oli sää­del­lyt yk­si­tyis­ten ih­mis­ten ja koko yh­teis­kun­nan elä­mää. Nä­kö­kul­man muut­tu­es­sa yk­si­lön va­paat rat­kai­sut nou­si­vat kes­kei­seen ase­maan. Ih­mi­ses­tä tuli it­se­näi­nen toi­mi­ja.

Voi­dak­seen toi­mia jo­kai­sen oli saa­ta­va mah­dol­li­suus op­pi­mi­seen. Kir­kon toi­min­nan kaut­ta lu­ku­tai­don opet­ta­mi­nen ke­hit­tyi kes­kei­sek­si ta­voit­teek­si. Näin muo­dos­tui­vat edel­ly­tyk­set laa­jal­le kan­san­si­vis­tyk­sel­le, joka on de­mok­ra­ti­an pe­rus­ta.

Tie­tä­mä­tön kan­sa ei pys­tyi­si toi­mi­maan de­mok­raat­ti­sen jär­jes­tel­män to­teut­ta­ja­na. Lu­te­ri­lai­nen ajat­te­lu lä­him­mäis­ten huo­mi­oi­mi­ses­ta nä­kyy konk­reet­ti­ses­ti poh­jois­mai­sen hy­vin­voin­ti­val­ti­on to­teu­tu­mi­se­na.

Us­kon­puh­dis­ta­jien aja­tuk­set muut­ti­vat myös kä­si­tys­tä val­lan­käy­tös­tä. Lut­he­rin aja­tuk­set ovat ol­leet poh­ja­na ke­hi­tyk­sel­le, jon­ka lop­pu­tu­lok­se­na on ny­kyi­nen ti­lan­ne mo­nis­sa Eu­roo­pan mais­sa.

Enää val­ti­o­val­ta ei voi teh­dä kirk­ko­jen toi­min­taa oh­jaa­via pää­tök­siä ei­kä kir­koil­la ole veto-oi­keut­ta po­liit­ti­siin pää­tök­siin. Yh­tei­nen hyvä to­teu­tuu, kun maal­lis­ta ja hen­gel­lis­tä val­taa to­teu­te­taan oi­keu­den­mu­kai­suu­den, ar­mol­li­suu­den ja lä­him­mäi­sen­rak­kau­den hen­ges­sä.

Kes­tä­vä, ar­vo­jen va­raan ra­ken­tu­va po­li­tiik­ka on jat­ku­vaa oi­keu­den­mu­kai­suu­den puo­lus­ta­mis­ta ja epä­oi­keu­den­mu­kai­suu­den tor­ju­mis­ta.



Tilaa uutiskirjeeni tästä