Hannu Takkula
Tilaa Hannun kirjoja
Quo vadis, Europe?
Mistä löytyisi rohkeus
KOLUMNI KARJALAN MAASSA, POHJOLAN SANOMISSA JA SUOMENMAASSA 31.7.2009.
Monikansalliset yritykset investoivat suuria summia tuotantolaitosten tehtaisiin ja laitteisiin. Yritysten johto laatii tarkat laskelmat investointien kannattavuudelle ja takaisinmaksuajalle. Vastaavasti investoinnista on kysymys silloin, kun yritykset palkkaavat palvelukseensa osaavaa henkilöstöä. Tällöinkin lasketaan tarkasti henkilön palkka suhteutettuna yrityksen liikevaihdon ja tuottavuuden kasvuun. Henkilöstö on osa yrityksen tuottamaa lisäarvoa.
Laskusuhdanteessa tämä unohdetaan liian usein. Erityisesti nyt käsillä oleva maailmanlaajuinen taloudellinen taantuma lisää sekä yleisesti että varsinkin ikääntyneiden työntekijöiden irtisanomisia vuosina 2009-2010 koko EU:n alueella.
Esitin viime europarlamenttikauden aikana komissiolle yhteensä kolme kirjallista kysymystä koskien joukkoirtisanomisdirektiivin uudistamista ja irtisanomissuojan yhdenmukaistamista Euroopan unionissa.
Saamani vastaukset eivät ole kuitenkaan olleet sopusoinnussa direktiivin yhdenvertaista kohtelua koskevan kohdan kanssa. Tarkoitan tällä ikääntyneiden henkilöiden irtisanomisia monikansallisissa yrityksissä EU:n alueella, kun kyseessä on henkilöstö, joka on työskennellyt pitkään, vähintään 25–30 vuotta, saman yrityksen palveluksessa.
Näiden henkilöiden kohdalla kyse on usein suoranaisesta työsyrjinnästä. Joissakin monikansallisissa yrityksissä yli 45-vuotiaiden työntekijöiden todennäköisyys valikoitua irtisanottavaksi on lähes viisinkertainen verrattuna alle 30-vuotiaisiin. Yli 55-vuotiaiden osalta kyseinen todennäköisyys on vielä huomattavasti paljon suurempi.
EU:n eri jäsenvaltioilla on omat kansalliset lakinsa, joita sovelletaan, kun pitkään saman monikansallisen yrityksen palveluksessa olevat ikääntyneet henkilöt irtisanotaan. Esimerkiksi Ranskassa, Hollannissa, Saksassa ja Italiassa on etuuksia, joita työnantaja on velvollinen kustantamaan irtisanotuille ennen varsinaisen vanhuuseläkkeen alkamista.
Erilainen EU:n sisäinen lainsäädäntö on johtanut siihen, että yhtenä merkittävänä tekijänä monikansallisten yritysten suorittamien irtisanomisten alueellisessa kohdentamisessa on toiminut ikääntyneiden työntekijöiden irtisanomisen hinta. Tästä esimerkkinä on Wärtsilän taloudellisesti kannattavan Turun tehtaan sulkeminen Suomessa vuonna 2004. Vaihtoehtona ollut Italian Triesten tehtaan sulkeminen olisi ollut italialaisille pitkään työskennelleille työntekijöille maksettavien irtisanomisetuuksien johdosta huomattavasti kalliimpaa.
On siis tärkeää, että EU:ssa saataisiin aikaan direktiivi, joka koskisi kaikkia jäsenvaltioita ja yhdenmukaistaisi irtisanomistilanteet, jotka koskevat pitkään saman monikansallisen yhtiön palveluksessa olleita ikääntyneitä henkilöitä.
Direktiivi olisi sidottu työssäoloaikaan, eikä määrättyyn rahasummaan, koska eri kansallisvaltioissa on myös erilainen palkkataso. Eli henkilö, joka täyttää edellä mainitut vaatimukset, saisi 15 vuoden palveluksen jälkeen irtisanomiskorvauksena 1 kuukauden palkan jokaista työssäolovuotta kohden. Korvauskatto voisi olla 30 vuoden palvelusta vastaava korvaus, koska direktiivin pitää olla kohtuullinen myös monikansallisille yrityksille.
Edellä mainittu korvaus ei saisi johtaa siihen, että se sulkisi pois jäsenvaltion työttömyysturvan heti työttömyyden alkaessa. Esimerkiksi Suomen nykyinen järjestelmä aiheuttaa karenssin, joka on riippuvainen irtisanomiskorvauksen suuruudesta. Nykyinen järjestelmä suosii enemmän valtiota ja ammattiliittoja, kuin irtisanottuja henkilöitä.
Suomen hallituksen tulisi tehdä omalta osaltaan työtä sen puolesta, että EU:n komissio ja parlamentti saataisiin vakuuttuneeksi siitä, että EU:n alueella tarvitaan jatkossa yhtenäinen politiikka koskien monikansallisten yritysten toimintaa irtisanomisten yhteydessä.
HANNU TAKKULA
Euroopan parlamentin jäsen
Suomen Keskusta
Monikansallisten yritysten irtisanomiskorvauksiin yhtenäisyyttä
Monikansalliset yritykset investoivat suuria summia tuotantolaitosten tehtaisiin ja laitteisiin. Yritysten johto laatii tarkat laskelmat investointien kannattavuudelle ja takaisinmaksuajalle. Vastaavasti investoinnista on kysymys silloin, kun yritykset palkkaavat palvelukseensa osaavaa henkilöstöä. Tällöinkin lasketaan tarkasti henkilön palkka suhteutettuna yrityksen liikevaihdon ja tuottavuuden kasvuun. Henkilöstö on osa yrityksen tuottamaa lisäarvoa.
Laskusuhdanteessa tämä unohdetaan liian usein. Erityisesti nyt käsillä oleva maailmanlaajuinen taloudellinen taantuma lisää sekä yleisesti että varsinkin ikääntyneiden työntekijöiden irtisanomisia vuosina 2009-2010 koko EU:n alueella.
Esitin viime europarlamenttikauden aikana komissiolle yhteensä kolme kirjallista kysymystä koskien joukkoirtisanomisdirektiivin uudistamista ja irtisanomissuojan yhdenmukaistamista Euroopan unionissa.
Saamani vastaukset eivät ole kuitenkaan olleet sopusoinnussa direktiivin yhdenvertaista kohtelua koskevan kohdan kanssa. Tarkoitan tällä ikääntyneiden henkilöiden irtisanomisia monikansallisissa yrityksissä EU:n alueella, kun kyseessä on henkilöstö, joka on työskennellyt pitkään, vähintään 25–30 vuotta, saman yrityksen palveluksessa.
Näiden henkilöiden kohdalla kyse on usein suoranaisesta työsyrjinnästä. Joissakin monikansallisissa yrityksissä yli 45-vuotiaiden työntekijöiden todennäköisyys valikoitua irtisanottavaksi on lähes viisinkertainen verrattuna alle 30-vuotiaisiin. Yli 55-vuotiaiden osalta kyseinen todennäköisyys on vielä huomattavasti paljon suurempi.
EU:n eri jäsenvaltioilla on omat kansalliset lakinsa, joita sovelletaan, kun pitkään saman monikansallisen yrityksen palveluksessa olevat ikääntyneet henkilöt irtisanotaan. Esimerkiksi Ranskassa, Hollannissa, Saksassa ja Italiassa on etuuksia, joita työnantaja on velvollinen kustantamaan irtisanotuille ennen varsinaisen vanhuuseläkkeen alkamista.
Erilainen EU:n sisäinen lainsäädäntö on johtanut siihen, että yhtenä merkittävänä tekijänä monikansallisten yritysten suorittamien irtisanomisten alueellisessa kohdentamisessa on toiminut ikääntyneiden työntekijöiden irtisanomisen hinta. Tästä esimerkkinä on Wärtsilän taloudellisesti kannattavan Turun tehtaan sulkeminen Suomessa vuonna 2004. Vaihtoehtona ollut Italian Triesten tehtaan sulkeminen olisi ollut italialaisille pitkään työskennelleille työntekijöille maksettavien irtisanomisetuuksien johdosta huomattavasti kalliimpaa.
On siis tärkeää, että EU:ssa saataisiin aikaan direktiivi, joka koskisi kaikkia jäsenvaltioita ja yhdenmukaistaisi irtisanomistilanteet, jotka koskevat pitkään saman monikansallisen yhtiön palveluksessa olleita ikääntyneitä henkilöitä.
Direktiivi olisi sidottu työssäoloaikaan, eikä määrättyyn rahasummaan, koska eri kansallisvaltioissa on myös erilainen palkkataso. Eli henkilö, joka täyttää edellä mainitut vaatimukset, saisi 15 vuoden palveluksen jälkeen irtisanomiskorvauksena 1 kuukauden palkan jokaista työssäolovuotta kohden. Korvauskatto voisi olla 30 vuoden palvelusta vastaava korvaus, koska direktiivin pitää olla kohtuullinen myös monikansallisille yrityksille.
Edellä mainittu korvaus ei saisi johtaa siihen, että se sulkisi pois jäsenvaltion työttömyysturvan heti työttömyyden alkaessa. Esimerkiksi Suomen nykyinen järjestelmä aiheuttaa karenssin, joka on riippuvainen irtisanomiskorvauksen suuruudesta. Nykyinen järjestelmä suosii enemmän valtiota ja ammattiliittoja, kuin irtisanottuja henkilöitä.
Suomen hallituksen tulisi tehdä omalta osaltaan työtä sen puolesta, että EU:n komissio ja parlamentti saataisiin vakuuttuneeksi siitä, että EU:n alueella tarvitaan jatkossa yhtenäinen politiikka koskien monikansallisten yritysten toimintaa irtisanomisten yhteydessä.
HANNU TAKKULA
Euroopan parlamentin jäsen
Suomen Keskusta